tiistai 18. kesäkuuta 2013

SHORAIDERS: Juurevaa jumia


Queens Of The Stone Age saattaa olla juuri nyt suositumpi kuin koskaan. Mutta koska suosikkibändit ovat parhaimmillaan aina silloin, kun niitä eivät ole muut vielä löytäneet jäävät itselleni aina rakkaimmiksi julkaisuiksi bändiltä albumit Rated R ja mestarillinen, syystäkin kanonisoitu Songs For The Deaf. Paljon ei jää jälkeen mitättömällä profiililla julkaistu nimetön debyyttialbumi vuodelta 1998. Uskallan väittää, että juuri tuo levy löytyy Shoraidersin biisintekijäosaston hyllystä. Shoraiders on tamperelainen pumppu, joka on julkaissut juuri kuuden raidan ep:n, josta olen todella innoissani.

Kiistanalaisesti määriteltävää stoner rockia väännetään marginaalissa tässäkin valtakunnassa paljon ja hartaasti, vaikkei se erityisen trendikästä juuri nyt olekaan. Mutta koska Suomi on metallin luvattu maa, useimmat alan toimijat lähtevät savottaan riffivetoisesti ja isolla vaihteella. Shoraidersin soundissa ihastuttaa se pakoton letkeys, jolla biisit kulkevat. Juu, kitaramusiikkia se on tämäkin ja riffien varassa luonnollisesti toimitaan, mutta harva on saanut tällaisia biisejä rullaamaan ilman heviä tuotantoa. Silti Shoraidersilla ei tunnu olevan lainkaan yhteyttä kovasti pinnalla olevaan seiskarisoundiin. Tällä kamalla on hyvin vähän yhteistä hardrock-perinteen tai vaihtoehtoisesti hippiprogen kanssa. Ne ovat molemmat kuulkaa hyviä asioita.


Kotipolttoisen cd-r:n muodossa käpälään ilmaantunut ep on biiseiltään kiitettävän monipuolinen. Itselleni verrokki löytyy alun aasinsiltana käytetystä QOTSAsta. Ex-Filesin koukku iskee syvälle kiduksiin, mutta esitellään puolihuolimattomasti. Tulee fiilis, että parhaimpia ideoita on varaa jättää säästöliekille. Kikka jonka varassa Queens Of The Stone Agen esikoinen paljolti juuri toimii. Just Try To Keep My Cool muistuttaa enemmän kuin vähän Desert Sessions neloselta ja Rated R:ltä tuttua Monsters In The Parasol -hittiä. Päätösinstrumentaali About My Way on puolestaan juurevaa ja makeasti soivaa jamia vahvasti Kyussin hengessä. Kitaristi-laulaja Maria Morjes hoitaa tonttinsa linjan mukaisesti, tulkintaa ei alleviivata. Mikä taas tuo mieleen Joshua Hommen lakonisen laulustailin.

Pelkkää Suomen Stone Agea tässä nyt ei ole tarkoitus esitellä. Musiikilliset yhtäläisyydet ja tekemiseen pesiytynyt itsevarmuus ovat vain sellaisia asioita, joita kelpaa verrata ylemmälle tasolle. Shoraidersin mehevä jumitus on ihan oikeasti musaa, jonka pitäisi kelvata kenelle tahansa rockmusiikista jotain ymmärtävälle. Sopii toivoa, että orkesterilla riittää virtaa pitkäjänteisesti tuoda itseään tykö. 

Bandcampissa näkyy olevan koko helahoito kuunneltavissa. 



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti