Kaikki minua vähänkään tuntevat
tietävät fiksaationi kaikenlaiseen hömppään. Siksipä ei ole
mitenkään tavatonta, että Linda Vinkin julkisuuteen tuonut Vink
vink -video huvitti minua suunnattomasti. Ymmärrän hyvin, että
vakavasti popmusiikkiin suhtautuvana siitä voi olla vaikeampi saada
iloa irti, mutta silti kappaleen osakseen saama negatiivinen
kritiikki oli suorastaan kummallisen rajua. Tai pikemminkin
palautteen lastensuojelullinen paatos.
On tyrmistytty kuinka 17-vuotias,
viaton ja kunnollinen tyttö on vääryydellä ja viekkaudella
houkuteltu oikein viideolle laulamaan ja ketkuttelemaan
kaksimielisesti. Tikkariakin imetään ja seksillä vihjaillaan.
Alaikäisenä vielä! Oikeasti lasten seksualisoimisessa ei ole
mitään hauskaa, mutta nyt on perspektiivi ja historiantuntemus
komeasti lepikon puolella. Olen itsekin joskus huumorimielessä
ilmaissut, että ihan kaikkea ei tyttöjenkään kannattaisi
jälkipolville tallentaa, mutta heiton kohde on ollut kyse ennemminkin
tyylitajun puutteesta. Mutta nyt ollaan silkan hömpän
äärellä. Miksi sellaista ryhdytään arvioimaan sosiaalipolitiikan
keinoin? Eikö tällaista höttöä voi vain tuomita tyylittömäksi?
No, kun se vaikuttaa lapsiin, kuulen
jonkun sieltä tuohtuvan. Kyllä, nykynuoren kasvuympäristö seksin
suhteen on varmasti täytetty ihan toisenlaisilla ärsykkeillä ja
paineilla kuin vaikkapa 1950-luvulla, jolloin kaiken saattoi keksiä
ihan itse. Mutta tällainen huolestuneen lestadiolaisvanhemman
sielunmaiseman omaksuminen ohikiitävän hetken ajan vaikuttavaan
popkappaleeseen on ylilyönti vailla vertaa. Halusivatpa sitä
vanhemmat tai ei, niin tämän päivän kuin nuoriso aina on löytänyt
hässimisen ilot jo teini-iässä. Sitä ei YouTubesta kurkatut
videot muuksi muuta. Ne on kuulkaa aivan muut tallenteet ne. Ja miksi
mukuloita täytyy vielä tänäkin päivänä pitää niin hemmetin
taulapäinä? No joo, sitähän teini-ikäisten kuuluukin olla, mutta
uskallan väittää, että valtaosa herkässä kasvuiässä olevista
tytöistäkin ymmärtää artistin roolin keinotekoisuuden, joku jopa
mauttomuuden taakse ujutetun huumorin.
Ettei nyt vaan olisi taas helppo lähteä
heristämään sormea isolle pahalle kaupallisuudelle ja väärälle
maulle? Alaikäisenä arveluttavasti laulaneita tyttöjä on
meinaan ollut ennenkin Millie Smallista Vanessa Paradis'in. Minusta tällainen kunnon
kansalaisena esiintyminen musiikkia arvottaessa on vastenmielistä
ja suoraa sukua vaikka hevin kauhistelemiselle takavuosina. Sitä
paitsi, aika vähän lehtien palstoilla taivasteltiin aikoinaan, kun
14-vuotias soul-iskelmää tulkinnut Janita ryhtyi seurustelemaan
itseään puolet vanhemman manageri-biisintekijänsä kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti