Nykyajan
uskomuksen mukaan kaikki maailman informaatio löytyy netistä.
Vanhan änkyrän skeptismi tuli toteen näytetyksi, kun yritin
selvittää mikä kumma on The Seekrets, jolta tuli viime vuoden
lopulla Blast Of Silencen julkaisema splittiseiska toisen
autotalliyhtyeen, hieman enemmän protoelektroon nyökkäävän
Lazardsin kanssa. Koska lumoavasti rämisevä, naiivisti ilakoiva
garagerockyhtye jäi kaikesta tiedonmetsästyksestä huolimatta
mysteeriksi, täytyi asiasta ottaa selvää ja tehdä haastattelu.
Siihen ystävällisesti vastasivat The Seekretsin perustajajäsenet,
sisarukset Aiju ja Sara.
Kuvat:
CHRZU ja Sampo Arpalahti
Kertoisitteko
lyhyesti Seekretsin syntyajatuksesta, ketä yhtyeessä soittaa ja
mitä näette yhtyeen tähän mennessä merkittävimmiksi
saavutuksiksi?
Aiju:
Seekretsissä soitti aluksi vain minä (kitara ja laulu) ja mun sisko
Sara (urut ja laulu). Ei meillä ollut rumpalia, kun ei me tunnettu
ketään joka ois suostunut. Soitettiin muutama keikkakin kahdestaan.
Ne oli varmaan tosi kummallisia keikkoja! Tarkoituksena oli tehdä
rätväkkää rokkenrollia, mutta aluksi se oli jotain ihan muuta.
Uudempi tuotanto on kyllä varmaan sellaista, jota aluksi ajateltiin.
Jossain
vaiheessa saatiin rumpaliksi yksi poika, mutta sitten sen tyttöystävä
sanoi ettei meidän kanssa sovi soittaa. Meillä oli keikka sovittuna
seuraavalle viikolle, ja tuli kiire saada uusi rumpali niin otettiin
mun poikaystävä Teemu. Sit kun se oli hyvä niin sai jäädä.
Sara:
Teemu on päälle myös kiva. Sikski se sai jäädä.
Itselleni
musanne tuo mieleen sen 90-luvun ajanjakson, kun garagerock tuli
suomalaisen vaihtoehtomusaskeneen Thee Ultra Bimboosin ja Larry &
The Lefthandedin myötä. Tietysti ennen kaikkea musiikillisesti,
mutta myös estetiikan ja asenteen puolesta. Näettekö itse
tällaisia yhtäläisyyksiä? Miten ylipäätään itse olet
löytäneet sen musiikin, jota Seekretsin riveissä soitatte?
A:
No kuuntelin kyllä ysärillä Bimbooseja ja Lärppiä, että saattaa
ne sieltä kuuluakin! Muita ton ajan suomalaisia suosikkibändejä
oli Sweetheart, Karkkis, Keuhkot ja Liimanarina. Muita bändejä,
jotka on saattaneet vaikuttaa on Micragirls, The Cramps, The Mummies,
Joy Division, Frankie Stein and His Ghouls, The Shaggs ja Misfits.
S:
Toki kaikki kuunneltu (hyvä) musiikki vaikuttaa, ja jossain kohti on
tietoisestikin muistaakseni haluttu viitata jollakin ratkaisulla
johonkin bändiin, mutta kuiteski mun mielestä mitä ollaan tehty
niin yleensä pyritään saada se kuulostamaan Seekretsille. Rariosta
me kai alunperin on rokkia kuultu.
A:
Joo Räkärodeosta tietty.
Teidän
nimi tuntuu olevan todella kuvaava Seekretsille, sillä ihan
äkkiseltään teidän bändistä ei hirveästi infoa netissäkään
liiku. Esimerkiksi tieto, että teiltä on tullut ennen
Lazards-splittiseiskaa kaksi omaakin seiskatuumaista oli itselleni
aivan uusi! Onko salamyhkäisyys tyylikeino vai oman ja
yhteistyökumppaneiden työtahdin seurausta?
A:
Pyritään pitämään kyllä kaikki hommat salaisina. Treenien
kellonaikaa ja sijaintiakaan ei kerrota muille bändiläisille
suoraan, ilmoitan aina jollain salaisella keinolla niin kuin Metro-lehden tekstaripalstalla jollain koodatulla viestillä.
S:
Varmaan kanssa se vaikuttaa, että 2/3 bändistä on numerovammaisia.
Ei me edes tiedetä, monta levyä on tehty.
Teillä
ymmärtääkseni on ja on ollut muitakin bändiprojekteja?
A:
Soitin aiemmin rumpuja sellaisessa bändissä kun The Splits. Nykyään
soitan rumpuja Charm Bagsissa, jonka kasetin Mono Mono Records
julkaisee toukokuussa. Jotain keikkojakin on sovittuna.
S:
Unelmissa ja aikeissa vaan. Rumpali soittaa tätä nykyä ainakin TheToxicsissa.
Paitsi
että tunnuttu toimivan matalalla profiililla, niin myös tekemisen
tahti tuntuu olevan aika verkkainen. Johtuuko se ajankäytöstä,
siitä että The Seekrets ei ole priorieettilistan kärjessä vai
siitä, ettei teillä ole tarvetta rivakampaan puuhasteluun?
Tällaista musaa ei tosin kukaan muukaan taida tehdä
uraorientoituneesti hampaat irvessä...
A:
Seekrets on ollut vähän hiljaisella liekillä kaikenlaisten
käytännön ongelmien takia. Asuttiin yhteen aikaan eri
kaupungeissa, ja sit on ollut työasiat tiellä eli yksillä
päiväduuni ja toisella yötyö ja iltavuoro, ja sit on kaikkia
muita bändiprojekteja ja nyt sitten vielä saatiin muksu ton
rumpalin kanssa, joka tietty vähän hankaloittaa treenaamista kun
pitää aina hankkia lapsenvahti.
S:
Kyllähän siihen vähän vaikuttaa sekin, ettei taideta olla niin
tyrkkyjä, että ite yritettäis minneen keikalle ängetä. Lähinnä
mennään kun joku pyytää, jos sattuu sopivat ajat just Aijun
mainitsemien seikkojen suhteen. Aika rientää, ja kiirettä ei
sillai.
Teet
Aiju itse myös graafisen alan töitä sekä sarjakuvia. Kuinka
läheisesti musahommiin liittyvä estetiikka yhdistyy muihin
taiteellisen puolen näkemyksiisi? Etenkin garagerockissa monille se
60-luvun staili tuntuu olevan jopa tärkeämpää kuin itse musa jos
nyt vähän halutaan liioitella...
A:
Oon tehnyt ite kannet kaikkiin noihin meidän seiskoihin. Toi
visuaalinen puoli on kyllä kans sellainen juttu, että ois kiva jos
ois enemmän aikaa panostaa siihen. Yks musavideo tehtiin Teemun
kanssa tohon Surfing Cop -biisiin. Olis hauskaa jos ehtis tehdä
lisää mutta tuskinpa sitä aikaa tulee mistään lisää.
Olette
käyneet soittamassa muutaman keikan myös Saksassa. Oliko teidän
musaa levinnyt jo etukäteen sinne vai lähdittekö ihan sokkona
reissuun? Millainen vastaanotto oli? Paljonko olette soittaneet
ylipäätään keikkoja Suomessa?
A:
Joo, oli tosi kiva reissu kyllä! Oltiin Bad Ceasarsien kanssa
siellä. Ihan kohteliaasti ne saksalaiset kuunteli, mutta ei siellä
mitään kirkuvia teinilaumoja näkynyt eikä kukaan heitellyt
pikkuhousuja lavalle.
S:
Oltaisko me Suomessa joku kakskyt soitettu. Ei oo tullut pidettyä
kirjaa, en edes muista millon ne ekat kekkuloinnit tapahtui. Joskus
2008 ehkä.
Vaikka
edellä olen korostanutkin, että olette Seekretsin kanssa
puuhastelleet hissuksiin, niin teillä on varmasti silti jotain
tulevaisuudensuunnitelmia tai tavoitteita? Onko tarkoitus aktivoida
bändiä vai onko juuri tämä tekemisen tahti just sopiva?
A:
No jaa, ei meillä kyllä mitään ihmeellisiä suunnitelmia oo! Olis
kiva jossain vaiheessa äänitellä noita uudempia biisejä. Ja sit
on ollut puhetta spektaakkelimaisesta spiritismi-keikasta, jossa
esineet leijuis ja me soitettais mutta saas ny nähdä... S: Oishan se hauskaa olla aktiivisempi, mutta tosiaan nämä kaikenmaailman aikataulut ja elämät tässä ei kaikki niinkään kiusana vaan tapahtumassa. Onneksi tuskin hajotaan henkilökemiallisiin ristiriitoihin, ja toivon mukaan elämiset jatkuu.
A:
Se on ollut suunnitelmana ja tavoitteena, että sit kun toi meidän
lapsi oppii soittamaan tamburiinia tai jotain helistintä, niin sen
vois ottaa mukaan treeneihin. Vauvana se olikin pari kertaa mukana,
laitettiin sille kuulosuojaimet päähän ja se nukkui kopassaan
treeniksen nurkassa samalla kun me soiteltiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti