Pari vuotta sitten käpälään tarttui arviohukissa Kotkan seudulla majailevan Demonic Death Judgen Skygods -albumi. Vanha suosikkistaili stoner rock oli jo alkanut vuosien mittaan kyllästyttää ja sludgea en ollut koskaan osannut kunnolla fanittaakaan. Mutta sitten tuli itselle aiemmin tuntematon pumppu ja romutti molemmat luulot. Ilolla ei ollut rajoja, kun fiilistelin bändin hiukka jykevää soundia.
Myöhemmin DDJ tuli nähtyä keikalla ja tutustuttua myös varhaistuotantoon eikä mielipidettä tarvinnut muuttaa, vaikka juuri Skygods on nimenomaan yhtyeen kovin saavutus.
Viime ajat bändi on tuntunut olevan hissuksiin, joten piti tarkistaa mitä DDJ:n leirissä puuhataan ja samallahan sitä utelee muutakin olennaista dataa. Laulaja Jaakko Heinonen ystävällisesti vastaa.
Musiikkinne tärkeimmät elementit
ovat mielestäni groove ja raskaus – näettekö ne itse olennaisimmiksi ja onko jompikumpi
niistä (tai joku muu ulottuvuus) tärkein biiseissänne vaadittava asia?
- Tottakai groove ja raskaus ovat
olennainen osa tätä bändiä. En tiedä onko jompikumpi tärkeämpi, mutta molempia on oltava
jotta ollaan tämän bändin toiminnan ytimessä. Jos jotain näiden kahden asian
ulkopuolelta haluaa nostaa esiin niin yllätyksellisyys. Biisien
sisällä voi tapahtua mitä tahansa, se pitää biisit
mielenkiintoisina kuulijalle ja soittajalle.
Olitte keväällä Red Fangin
lämppärinä, mikä ainakin periaatteessa toi teille lisää potentiaalisia kuulijoita.
Tarkoittaako se sitä myös käytännössä? Millaisia fiiliksiä
nämä keikat muuten herättivät?
- Toki tavoitimme varmasti paljon
kuulijoita ketkä muuten eivät ehkä meistä olleet aikaisemmin tietoisia ja saattoivat
ottaa meidät ns. korvan taakse ja seurailla meitä jatkossa tarkemmalla silmällä.
Kyseisten keikkojen mahdolliset positiiviset vaikutukset näkyvät sitten ensi kerralla kun
saavumme samaisiin kaupunkeihin ilman ameriikkalaista vetoapua.
- Keikoista jäi erittäin positiiviset
tunnelmat. Monta hienoa iltaa, hienoja miehiä ja a-luokkaisen kova pändi tämä Red Fang.
Teillä on vuosia bändihistoriaa
(Total Devastation, Kaihoro jne.) myös takanapäin. Onko DDJ se kunnianhimoisin bändi tähän mennessä vai ollaanko tähän
tultu sattuman ja ajautumisen kautta?
- En sanoisi että olemme erityisen
kunnianhimoisia. Ja ehdottomasti matkalla on ollut monta sattumaa ja käännettä eikä
todellakaan mitään suunnitelmallista maailmanvalloitusagendaa. Meillä kaikilla on edelleen muitakin
projekteja ja näkisin että kaikkia tehdään puhtaasti soittamisen ilosta eikä toiminta ole
erityisen tavotteellista.
Skygodsista on jo aikaa – ollaanko mahdollista uutta materiaalia julkaisemassa lähitulevaisuudessa?
Onko muita tuoreita uutisia kerrottavana?
- Soittajavaihdokset ovat hieman
jarruttaneet uuden materiaalin syntyä ja täten ihan lähitulevaisuudessa ei julkaisuja ole
tiedossa. Uusia biisejä ja riffejä on kyllä jo reenikämpällä kuultu mutta studiota
ei olla vielä varaamassa.
Kaikki levynne
on julkaistu enemmän tai vähemmän pienillä yhtiöillä. Onko se
jo hyväksytty
käytäntö vai näetkö teillä olevan mahdollisuuksia isompiin,
jopa kansainvälisiinkin
kuvioihin? Teidänkin edustamalla musiikinlajilla on olemassa myös
jos ei nyt kaupallinen
ulottuvuus, niin ainakin metallin saralla näkyvät markkinat.
- Pienemmät yhtiöt mahdollistavat
narujen pysymisen omissa käsissä. Se on
ehdottoman hyvä asia. Jos joku isompi
yhtiöt meidät haluaisi niin tuskin siitä
kieltäydyttäisiin, mutta en näe sitä
mitenkään pakollisena ja oleellisena. Totta on että meidän tyyppinen musiikki on nostanut
päätään ja keikat vetävät hyvin yleisöä.
Kysymys on kuluneisuudessaan tylsin
ikinä, mutta koska teidänkin edustama genre on jo niin laaja ja saanut vaikutteita
useammasta suunnasta, niin se lienee siitäkin huolimatta paikallaan. Eli mitkä
koette itse tärkeimmiksi musiikillisiksi inspiraation lähteiksi DDJ:n tyylin valinnassa
ja muovautumisessa?
- Omalta osaltani klassiset
sludge/doom/stoner bändit toimivat suurena vaikuttajana bändin alkuaikoina. Ja toimivat edelleen. Iron
Monkey, EyeHateGod ja Electric Wizard ovat niitä tärkeimpiä nimiä
joita voisin nostaa esiin. Unohtamatta muita klassisia kuten Black
Sabbath, Led Zeppelin ja ZZ Top. Myös erinäiset elokuvasoundtrackit
ovat olleet vaikuttava tekijä varsinkin viimeisinä vuosina.
Kuinka paljon te koette edes
edustavanne jotakin genreä? Onko fanien rajoittuneesti musiikkiin suhtautuminen bändille
etu vai haitta? Määrittelee teidät nyt sludgeksi, stoneriksi tai yleisimmin metalliksi, niin toistaiseksi se kuitenkin on ollut aika marginaalista musiikkia. Onko teillä
käyty bändin sisällä käyty keskustelua musiikin kehittämiseksi jos ei nyt tosiaan
kaupallisemmaksi, mutta laajemman kansanosan makuun sopivammaksi? Jos vertaa Skygodsia
vanhempaan materiaaliin, niin tietynlaista ilmavuutta siellä on verrattuna aiempiin
levyihin. Ja pitääkö musiikin kehittämisen – miten sen haluaakin määritellä – olla
itseisarvo tai tavoite sinänsä?
- En koe edustavani varsinaisesti
mitään genreä mutta jos meidät täytyy lokeroida niin laitetaan sitten sinne
sludge-osastolle. Toki jonkinlainen lokerointi on tässä bändien
loputtomassa virrassa paikallaan, että ihmisillä on jotain käryä
minkä tyyppistä tavaraa se DDJ tuuttaa.
- En muista että olisimme koskaan sen
kummemmin keskustelleet siitä mitä tehdään, soitetaan tai
sävelletään. Aluksi päätettiin että tehdään pilvipäille
säröistä surinaa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Materiaali on
ehkä iän myötä muuttunut ilmavammaksi ihan luontaisen kehityksen
kautta. Nyt kun sävellysvastuuta on uusilla miehillä onkin
mielenkiintoista nähdä mitä seuraavaksi julkaistaan. Luontainen
kehitys on kaiken a ja o. Pakonomainen tarve koko ajan ylittää
itseään tai kehittyä johonkin suuntaan kuulostaa minusta
vieraalta. Tehdään aina sitä mikä sillä hetkellä tuntuu
oikealta,
välittämättä siitä mitä ihmiset
odottavat tai mitä "genreä" me edustetaan.
