maanantai 19. elokuuta 2013

DOOM UNIT: Väärin suosittu


Laskevien levymyyntien, uusien ansaintalogiikkojen ja kehittyvän teknologian myötä uusia bändejä voi markkinoida useammalla tavalla kuin ennen. Silti tuntuu, että alalla erotellaan edelleen oikeat ja väärät tavat. Tällaiset ajatukset pompsahtivat mieleen, kun kuuntelin kolikolla ostamaani Doom Unitin kakkoslevyä The Burden Of Bloom. Sitä ei musiikkimedioissa liikaa kehuttu.  Tismalleen samoin kävi yhtyeen debyytille Cross The Line.
Niin kuin musiikkia vähääkään seuraava tietää, Doom Unit tuli tunnetuksi vuonna 2009 Radio Rockin Rock Starba -kilpailusta, jonka ansiosta yhtyeen Killing Time -biisi soitettiin kyseisellä kanavalla puhki. Samalla bändi lunasti itselleen rekkalavallisen paskaa palautteeksi. Vakavasti otettavien rocktoimittajien tuli ylenkatsoa bändikisasta ponnistanutta tulokasta. Doom Unitin levyt arvosteltiin päällisin puolin asiallisesti, mutta hallelujaavarmasti ennakkoasenteiden värittäminä.  Osassa tarkoitushakuisissa arvosteluissa tekeydyttiin tyhmäksi eikä yritettykään ymmärtää bändin musiikkia, vaan arvioitiin bändiä sen perusteella millainen sen olisi pitänyt olla. 
Levyarvostelut ovat yhden ihmisen subjektiivisia mielipiteitä, sen pitäisi jokaisen niitä kirjoittavan ja lukevan tietää. Ennakkohypen (ehe ehe) tai yhtyeen taustan ei silti saisi antaa vaikuttaa. Näin silti käy koko ajan: tismalleen samasta syystä vanhemman koulukunnan occult rockia soittavan Seremonian esikoisalbumi sai nihkeän vastaanoton. Verkkomedioissa levinneen Rock´n´rollin maailma -videon myötä vastareaktio näkyi vastaan hangoittelevina arvioina, joissa palaute tuntui koskevan enemmänkin kuulijan ennakko-odotuksia ja levyn sisältö jäi toissijaiseksi. Sitä ei haluttukaan ymmärtää sellaiseksi miksi se oli tehty. Valitettavan usein Suomessa levyjen pointit hukkuvat arvostelijoilta puutteellisen yleissivistyksen takia, mutta näissä tapauksissa johdonmukainen linja olisi liian suuri sattuma. Bändien lanseeraamistyyli oli väärä ja siitä rangaistiin.
Ei sillä, kyllä itseäkin korpeaisi jos olisin nähnyt rockbändin Diili-ohjelmassa vain markkina-apinan roolissa tai kuullut Killing Timen edes sen joka kymmenennellä soittokerralla radiosta. En vaan pysty olemaan leikittelemällä ajatuksella, että Doom Unit olisi tullut pelipaikoille samalta viivalta kuin muutkin. Olen varma, että sen musiikkiin olisi otettu hieman toisenlainen tulokulma. Jos bändiä olisi markkinoitu esimerkiksi COC:n tai Downin perinteen jatkajina eikä pelkkänä radiokanavan kisailuvoittajana, olisi arvostelut kirjoitettu toisin.
Doom Unit julkaisee kolmosalbuminsa III tällä viikolla. Saa nähdä onko Killing Timen yli vieläkään päästy.