Laskevien
levymyyntien, uusien ansaintalogiikkojen ja kehittyvän teknologian
myötä uusia bändejä voi markkinoida useammalla tavalla kuin
ennen. Silti tuntuu, että alalla erotellaan edelleen oikeat ja
väärät tavat. Tällaiset ajatukset pompsahtivat mieleen, kun
kuuntelin kolikolla ostamaani Doom Unitin kakkoslevyä The
Burden Of Bloom. Sitä ei musiikkimedioissa liikaa kehuttu.
Tismalleen samoin kävi yhtyeen debyytille Cross The Line.
Niin
kuin musiikkia vähääkään seuraava tietää, Doom Unit tuli
tunnetuksi vuonna 2009 Radio Rockin Rock Starba -kilpailusta, jonka
ansiosta yhtyeen Killing Time -biisi soitettiin kyseisellä
kanavalla puhki. Samalla bändi lunasti itselleen rekkalavallisen
paskaa palautteeksi. Vakavasti otettavien rocktoimittajien tuli
ylenkatsoa bändikisasta ponnistanutta tulokasta. Doom Unitin levyt
arvosteltiin päällisin puolin asiallisesti, mutta
hallelujaavarmasti ennakkoasenteiden värittäminä. Osassa
tarkoitushakuisissa arvosteluissa tekeydyttiin tyhmäksi eikä
yritettykään ymmärtää bändin musiikkia, vaan arvioitiin bändiä
sen perusteella millainen sen olisi pitänyt olla.
Levyarvostelut
ovat yhden ihmisen subjektiivisia mielipiteitä, sen pitäisi
jokaisen niitä kirjoittavan ja lukevan tietää. Ennakkohypen (ehe
ehe) tai yhtyeen taustan ei silti saisi antaa vaikuttaa. Näin silti
käy koko ajan: tismalleen samasta syystä vanhemman koulukunnan
occult rockia soittavan Seremonian esikoisalbumi sai nihkeän
vastaanoton. Verkkomedioissa levinneen Rock´n´rollin maailma
-videon myötä vastareaktio näkyi vastaan hangoittelevina arvioina,
joissa palaute tuntui koskevan enemmänkin kuulijan ennakko-odotuksia
ja levyn sisältö jäi toissijaiseksi. Sitä ei haluttukaan ymmärtää
sellaiseksi miksi se oli tehty. Valitettavan usein Suomessa levyjen
pointit hukkuvat arvostelijoilta puutteellisen yleissivistyksen
takia, mutta näissä tapauksissa johdonmukainen linja olisi liian
suuri sattuma. Bändien lanseeraamistyyli oli väärä ja siitä
rangaistiin.
Ei
sillä, kyllä itseäkin korpeaisi jos olisin nähnyt rockbändin
Diili-ohjelmassa vain markkina-apinan roolissa tai kuullut Killing
Timen edes sen joka kymmenennellä soittokerralla radiosta. En
vaan pysty olemaan leikittelemällä ajatuksella, että Doom Unit
olisi tullut pelipaikoille samalta viivalta kuin muutkin. Olen varma,
että sen musiikkiin olisi otettu hieman toisenlainen tulokulma. Jos bändiä olisi markkinoitu esimerkiksi COC:n tai Downin perinteen jatkajina eikä pelkkänä radiokanavan kisailuvoittajana, olisi arvostelut kirjoitettu toisin.
Doom
Unit julkaisee kolmosalbuminsa III tällä viikolla. Saa nähdä
onko Killing Timen yli vieläkään päästy.