keskiviikko 26. marraskuuta 2014

SHANGRI BLAHS - Punkrockia sosiologeille


Shangri Blahsia piti kehumani jo paljon aikaisemmin, kun joskus nimen inspiroimana piti selvittää mistä oikein oli kyse. No, sellaista rempseää punkpoppiahan se, jota ryyditti sympaattisesti mutta vähän yksioikoisesti tuuttaava saksofonin röpötys. Bändin julkaisema seiskatuumainen ehti kuitenkin mennä ohi eikä Spoonshinersin kanssa tehty splittijulkaisukaan tarttunut haaviin. Niin suurta vaikutusta Shangri Blahs ei siis kai tehnytkään.

Mutta perstuntuma bändin potentiaalista ei ollut harhaa, sillä kun bändi tupsahti uudelleen vastaan Rankka päivä -ep:llään, oli hommat pykälässä just eikä melkein. Laulukieli oli vaihtunut englannista suomeksi ja ehkä juuri se oli se puuttuva palanen lopulliseen innostumiseen. Saksofonikin oli jo hylätty.



Ihan Michael Douglasmaisesta tarpeekseensaamisesta ep:n neljä kappaletta eivät kerro, mutta elämän räntäsateiselle puolelle ne selvästi sijoittuvat. Päähenkilöt on kahdessa biisissä neljästä nimetty, joka tuo kertomuksiin novellimaista, jopa lyhytelokuvamaista fiilistä. Ensimmäinen, ja oikeastaan ainoa, mieleenjuolahtava verrokki rokkihommien puolelta on Kakka-hätä 77, jonka Sirpa ja Make on kirjoitettu samalla tematiikalla. Kakkiksesta Shangri Blahsin erottaa aavistuksen verran valoisampi elämänkäsitys ja alkuaikojen Kakkikseen tietysti myös jouhevampi soitto.

Ilolla tarvitsee huomioida sekin, että vaikka Rankan päivän biisit ovat melodista, hitusen suomirockmaista punkrockia, ei se silti istu samaan genreen nyt kovasti vallalla olevan uuden aallon lämmittelyn joukkoon, vaan sointi on rockimpi ja enemmän ilkikurinen kuin naiivi ja hellyyttävä, vaikka kuinka sympaattisella twistillä bändi päähenkilöönsä suhtautuukin aaykkösenä olevassa Sä et Markku tiedä kaikkee -biisissä.

Tekstit eivät ole suurta runoutta, mutta pienet yksityiskohdat tekevät niistä inhimillisiä ja tavallaan siis ”tosia”. Markun kaltaiset ihmiset bailaavat juuri laivan buffassa ja Laastariratkaisun ensimmäinen säkeistö sopisi tarkkanäköisyydessään vaikka Katsastus -elokuvan hääkohtaukseen.

Pankaatteen tarkkailuun. Bändille vinkiksi, että pitkäsoittokin kelpaisi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti